Jäte älä jätä

− eli miksi kierrätys on yksi kansakunnan kohtalonkysymyksistä

TILASTOKESKUKSEN MUKAAN yhdyskuntajätteiden kokonaismäärä oli 2,7 miljoonaa tonnia vuonna 2016.
Kaatopaikoille siitä vietiin noin 3% eli 0,09 miljoonaa tonnia. Asukasta kohden yhdyskuntajätettä kertyi Suomessa 500 kiloa − suurimmat jäte-erät ovat elintarvikejäte, keräyspaperi, pahvi ja kartonki. Sähkö- ja elektroniikkaromun määrä (60 000 tonnia) on lähes kuusikertaistunut 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna.

Kierrätystä tarvitaan, jotta ajan muutoksiin voidaan reagoida. Fiksulla, kestävällä tavalla.

Pieni jätemäärä, suuret päästöt

PÄÄKAUPUNKISEUDULLA KOTITALOUDET tuottivat vuonna 2014 vain kahdeksan prosenttia jätteistä. HSY:n mukaan kotitalousjätteiden tuottamat kasvihuonekaasupäästöt olivat kuitenkin yli 50 prosenttia kaikista seudun jätteiden tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä. Miten tämä on mahdollista?

Suurta kasvihuonepäästöosuutta selittää se, että iso osa kotitalousjätteestä on ollut kaatopaikalle päätyvää sekajätettä. Jätteiden lajittelua on siis tehostettava. Tähän ohjaa myös Euroopan unioni, joka puhuu ”resurssitehokkaasta” Euroopasta, missä kaikki mahdollinen hyödynnetään. Kierrätykseen kelpaamaton kotitalouksien sekajäte päätyy kaatopaikan sijasta jätevoimalaan.

Muutoksen tuulet puhaltavat. Uusi jätelainsäädäntö astui voimaan toukokuussa 2012, koska jätteen syntymistä on ehkäistävä ja toisaalta materiaalitehokkuutta ja jätteen hyödyntämistä lisättävä rajusti. Taustalla on se tosiasia, että jätteen määrä Suomessa ei ole vähentynyt toivotulla tavalla, eikä myöskään kierrätys toimi optimaalisesti.
Vuonna 2016 orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto astui voimaan ja vähintään puolet yhdyskuntajätteestä tulee kierrättää tai käsitellä biologisesti.

Satanen lasissa

KIERRÄTYS VOIDAAN toteuttaa toimivalla tavalla. Kovin menestystarina tällä saralla on pantilliset juomapakkaukset, joista tölkkien palautusaste oli lähes 100 % vuonna 2016. Muovipullot (palautusaste 92 %) ja lasipullot (88 %) eivät tölkeistä paljon jää jälkeen.

Kansa on ottanut uudelleentäytettävät lasipullot omakseen: ne täytetään uudelleen keskimäärin 33 kertaa. Vastaavasti tölkeissä käytettyä alumiinia voidaan kierrättää lähes loputtomiin; palautetut alumiinitölkit sulatetaan ja materiaalista valmistetaan uusia juomatölkkejä. Uusiokäyttöön valmistaminen kuluttaa vain viisi prosenttia ensivalmistusprosessin
vaatimasta energiasta.

Paperitiikerin karjahdus

SUOMALAISET – maailman kovimmat lehdenlukijat − ovat oppineet kierrättämään myös sanomalehtensä ja muun paperin. Maassamme noin 77 % paperista kerätään, ja vuosittain paperia kertyy noin 500 000 tonnia, mikä kattaa noin 5 % paperiteollisuuden tarpeesta.

Paperikuitu voidaan kierrättää 3–5 kertaa, jolloin säästetään metsää maapallon hapen tuotantoon ja torjutaan ilmastonmuutosta.

Kierrätykseen koko roska!

PULLOT JA paperi ovat siis aika hyvin hanskassa, nyt on vain opittava hoitamaan loputkin. Tämä työ vaatii uudenlaista asennoitumista ja hiukan vaivannäköä.

Siten koti ja kaupunki pysyvät siistinä ja turvallisena, ympäristöä rasitetaan vähemmän ja maailmakin on taas pikkuisen parempi paikka elää.