Jäte älä jätä

− eli miksi kierrätys on yksi kansakunnan kohtalonkysymyksistä

TILASTOKESKUKSEN MUKAAN yhdyskuntajätteiden kokonaismäärä oli 2,6 miljoonaa tonnia vuonna 2014.
Kaatopaikoille siitä vietiin noin 18% eli 0,47 miljoonaa tonnia. Asukasta kohden yhdyskuntajätettä kertyi Suomessa 480 kiloa − suurimmat jäte-erät ovat elintarvikejäte, keräyspaperi, pahvi ja kartonki. Joitakin trendejä on havaittavissa: esimerkiksi jätepaperin ja -kartongin määrä väheni 10% vuoteen 2013 verrattuna.

Toisaalta sähkö- ja elektroniikkaromun määrä (60 000 tonnia) on lähes kuusikertaistunut 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna.

Kierrätystä tarvitaan, jotta ajan muutoksiin voidaan reagoida. Fiksulla, kestävällä tavalla.

Pieni jätemäärä, suuret päästöt

PÄÄKAUPUNKISEUDULLA KOTITALOUDET tuottivat vuonna 2014 vain kahdeksan prosenttia jätteistä. HSY:n mukaan kotitalousjätteiden tuottamat kasvihuonekaasupäästöt olivat kuitenkin yli 50 prosenttia kaikista seudun jätteiden tuottamista kasvihuonekaasupäästöistä. Miten tämä on mahdollista?

Suurta kasvihuonepäästöosuutta selittää se, että iso osa kotitalousjätteestä on ollut kaatopaikalle päätyvää sekajätettä. Jätteiden lajittelua on siis tehostettava. Tähän ohjaa myös Euroopan unioni, joka puhuu ”resurssitehokkaasta” Euroopasta, missä kaikki mahdollinen hyödynnetään. Kierrätykseen kelpaamaton kotitalouksien sekajäte päätyy kaatopaikan sijasta jätevoimalaan.

Muutoksen tuulet puhaltavat. Uusi jätelainsäädäntö astui voimaan toukokuussa 2012, koska jätteen syntymistä on ehkäistävä ja toisaalta materiaalitehokkuutta ja jätteen hyödyntämistä lisättävä rajusti. Taustalla on se tosiasia, että jätteen määrä Suomessa ei ole vähentynyt toivotulla tavalla, eikä myöskään kierrätys toimi optimaalisesti.
Vuonna 2016 orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto astui voimaan ja vähintään puolet yhdyskuntajätteestä tulee kierrättää tai käsitellä biologisesti.

Satanen lasissa

KIERRÄTYS VOIDAAN toteuttaa toimivalla tavalla. Kovin menestystarina tällä saralla on pantilliset juomapakkaukset, joista lasipullojen palautusaste oli lähes 100 % vuonna 2014. Tölkit (palautusaste 97 %) ja kierrätysmuovipullot (92 %) eivät lasipulloista paljon jää jälkeen.

Kansa on ottanut uudelleentäytettävät lasipullot omakseen: ne täytetään uudelleen keskimäärin 33 kertaa. Vastaavasti tölkeissä käytettyä alumiinia voidaan kierrättää lähes loputtomiin; palautetut alumiinitölkit sulatetaan ja materiaalista valmistetaan uusia juomatölkkejä. Uusiokäyttöön valmistaminen kuluttaa vain viisi prosenttia ensivalmistusprosessin
vaatimasta energiasta.

Paperitiikerin karjahdus

SUOMALAISET – maailman kovimmat lehdenlukijat − ovat oppineet kierrättämään myös sanomalehtensä ja muun paperin. Maassamme noin 70 % paperista kerätään, ja vuosittain paperia kertyy noin 613 000 tonnia, mikä kattaa noin 5 % paperiteollisuuden tarpeesta.

Paperikuitu voidaan kierrättää 3–5 kertaa, jolloin säästetään metsää maapallon hapen tuotantoon ja torjutaan ilmastonmuutosta.

Kierrätyksen koko roska!

PULLOT JA paperi ovat siis aika hyvin hanskassa, nyt on vain opittava hoitamaan loputkin. Tämä työ vaatii uudenlaista asennoitumista ja hiukan vaivannäköä.

Siten koti ja kaupunki pysyvät siistinä ja turvallisena, ympäristöä rasitetaan vähemmän ja maailmakin on taas pikkuisen parempi paikka elää.